Kesä 2018 jossakin Lapissa kaukana kaikesta. Siellä missä yö ei ole yö eikä päivä ole päivä. Siellä missä taivas koskettaa maata.
Usvainen aamu joella. Pumpun tasainen ääni hautautuu kosken kuohunnan alle. Imurin suutin imi soraa. Sukelluspukuun pukeutuneen kullankaivajan mielen täytti kumma kepeän riehakas olo. Levottomasti nukuttu yö ja unissa pyörineet kivet vain lisäsivät outoa odotusta.
Kallion halkeamassa kimalsi KULTA. Tämä kaunokainen oli löytänyt paikkansa jääkauden aikana. Nyt se pääsi pois tuosta peruskallion ja kuohuvan kosken kylmästä haudasta.
Kullankaivaja kourassa hippu kimmelsi kilpaa pilven takaa paljastuneiden auringon säteiden kanssa. Nyt sen tuhansien vuosien odotus on päättynyt. Ehkä se nyt pääsisi jonkin rouvan tai rakastajan kaulalle koruksi tai herrasmiehen solmioneulaan.
Kullankaivaja ja onnen kerjäläinen.
Jussi Myllymäki Ylivieska